Kategoriat
fi

Näin laki syntyy Suomessa

Suomessa lakeja voi säätää vain eduskunta, vaikka niihin perustuvia asetuksia voivat antaa möy tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriöt Lainsäädännön prosessi on tarkoin säädelty ja siihen kuuluu useita vaiheita:

  1. Lain säätäminen käynnistyy hallituksen eli valtioneuvoston esityksestä, kansanedustajan lakialoitteesta tai kansalaisten tekemästä, vähintään 50000 henkilön allekirjoittamasta kansalaisaloitteesta. Selvästi yleisin näistä on hallituksen eduskunnalle antama esitys.
  2. Hallituksen esitykset valmistelee lain toimialaa hallinnoiva ministeriö. Perusvalmistelussa selvitetään muun muassa lain perustuslaillisuutta ja vaikutuksia sekä kuullaan sidosryhmiä ja asiantuntijoita. Hallitus myös neuvottelee lain sisällöstä erilaisissa ministerityöryhmissä ja hallituksen iltakoulussa. Esityksen viemisestä eduskuntaan päätetään valtioneuvoston yleisistunnossa.
  3. Eduskunnassa käydään lakia koskeva lähetekeskustelu. Lain esittelee yleensä ministeri jonka johtaman ministeriön toimialaan se kuuluu. Eduskunnan täysistunto päättää mihin valiokuntaan lakiesitys lähetetään jatkokäsittelyyn.
  4. Valiokunta tarkastelee lakiehdotusta ja tekee siitä mietinnön. Valiokunta kuulee asiantuntijoita, joihin voi kuulua valmistelevien virkamiesten lisäksi esimerkiksi kansalaisjärjestöjen edustajia. Eduskunnan valiokuntiin kuuluu sekä hallitus- että oppositiopuolueiden edustajia.
  5. Lakiesitys palaa eduskunnan täysistuntoon. Ensimmäisen käsittelyn pohjana toimii valiokunnan tekemä mietintö. Lain sisällöstä käydään yleiskeskustelu ja sitten yksityiskohtaisempi tarkastelu jossa päätetään sisällöstä ja pykälistä. Eduskunta voi myös tässä vaiheessa lähettää mietinnön suureen valiokuntaan.
  6. Aikaisintaan kolmen päivän kuluttua tapahtuu toinen eduskunnan täysistunnon käsittelyistä. Nyt sisältöä ei enää muuteta, vaan laki hyväksytään tai hylätään äänestyksellä. Normaalissa laissa yksinkertainen enemmistöpäätös riittää.
  7. Eduskunnan hyväksymä laki vahvistetaan valtioneuvoston yleisistunnossa ja presidentin esittelyssä. Presidentillä on niin sanottu passiivinen veto-oikeus, eli hän voi jättää lain hyväksymättä. Silloin laki palaa eduskuntaan. Jos eduskunta hyväksyy sen toiseen kertaan, laki tulee voimaan myös ilman presidentin vahvistusta.

Perustuslain säätämisjärjestys poikkeaa normaalista lainsäädännöstä. Sitä on niin sanotusti "vaikeutettu". Perustuslain muuttaminen vaatii ensin yksinkertaisen enemmistön eduskunnassa normaalin lain tapaan, mutta sen jälkeen siirtyy odottamaan seuraavaa vaalikautta.

Uuden eduskunnan on hyväksyttävä se ilman sisällöllistä muutosta vähintään 2/3 enemmistöllä. Lakimuutos voidaan kuitenkin hyväksyä kiirellisenä 5/6 enemmistöllä jo yhden eduskunnan toimesta.

Kategoriat
fi

Suhteellinen vaalitapa – tulos lasketaan D'hondtin menetelmällä

D'Hondtin menetelmä on Suomen vaaleissa käytetty suhteellinen laskentatapa, jolla äänimäärät muunnetaan paikoiksi eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa sekä Euroopan parlamentissa.

Menetelmä toimii seuraavasti:

  1. Lasketaan yhteen kunkin puolueen, vaaliliiton tai vaalilistan saama äänimäärä vaalipiirissä. Eduskuntavaaleissa vaalipiirejä on 13, EU-vaaleissa koko Suomi on yhtä vaalipiiriä, ja kuntavaaleissa kukin kunta muodostaa vaalipiirin.
  2. Jokaisen puolueen tai listan sisällä ehdokkaat asetetaan järjestykseen kerättyjen henkilökohtaisten äänten perusteella.
  3. Näille ehdokkaille lasketaan vertausluku. Järjestyksessä ensimmäinen ehdokas saa vertausluvukseen koko puolueen äänimäärän. Toiseksi tullut puolueen äänimäärän jaettuna kahdella, kolmas jaettuna kolmella ja niin edelleen listan pohjalle asti.
  4. Kaikki vaalipiirin ehdokkaat, kaikista puolueista, asetetaan näin lasketun vertausluvun perusteella järjestykseen suurimmasta alkaen.
  5. Vaalipiirin edustajapaikat jaetaan järjestyksessä listan kärjestä alkaen. Esimerkiksi Europarlamenttiin valitaan Suomesta 14 edustajaa, eli 14 suurinta vertauslukua saanutta ehdokasta tulee valituiksi.
  6. Lisäksi kullekin puolueelle tai vaaliliitolle valitaan varaedustajat ulkopuolelle jääneistä, saman vertausluvun mukaisessa järjestyksessä.

Esimerkki vertausluvun käytöstä vaaleissa

Suomen eduskuntavaaleissa pienin Manner-Suomen vaalipiireistä on Lapin vaalipiiri, josta valittiin vuoden 2019 vaaleissa 7 kansanedustajaa.

Suurimman äänimäärän tässä vaalipiirissä keräsi Keskusta, jota äänesti 29145 henkilöä. Puolueesta kärkisijan ottaneelle ehdokkaalle tämä tulee siis vertausluvuksi.

Keskustan ehdokasHenkilökohtaiset äänetVertausluku
Katri Kulmuni842329145
Mikko Kärnä648029145/2=14573
Markus Lohi496929145/3=9715
Eeva-Maria Maijala432829145/4=7286
......Jatkaen samalla kaavalla ehdokaslistan loppuun
Vertausluvut neljän eniten henk.koht ääniä saaneiden osalta

Kun kaikkien puolueiden (tai listojen/vaaliliittojen) ehdokkaille on näin saatu vertausluku, kaikki vaalipiirin ehdokkaat asetetaan sen mukaiseen järjestykseen.

Lapin vaalipiirissä eduskuntavaaleissa 2019 lopullinen järjestys oli seuraava:

EhdokasPuolueVertauslukuHenk.koht äänet
Katri KulmuniKesk291458423
Kaisa JuusoPS171605767
Mikko KärnäKesk145736480
Markus MustajärviVas141285528
Johanna Ojala-NiemeläSDP134796719
Heikki AuttoKok124325467
Markus LohiKesk97154969
Riikka KarppinenVihr97067818
Kalervo BjörkbackaPS85802170
Eeva-Maria MaijalaKesk72864328
..Jatkuen vaalipiirin ehdokkaiden läpi.........

Seitsemän suurimman vertausluvun saanutta valittiin Suomen eduskuntaan kaudelle 2019-2023, Markus Lohen ollessa siten viimeinen läpimennyt. Kalervo Björkbacka (PS) ja Eeva-Maria Maijala (Kesk) nousivat puolueidensa varasijoille.

8. tullut Vihreiden Riikka Karppinen jäi kokonaan valitsematta vaikka henkilökohtainen äänimäärä oli Lapin vaalipiirin toiseksi korkein, sillä menetelmässä koko listan keräämät äänet ratkaisevat.

Puolueiden saamien paikkojen suhde vastaa kuitenkin D'Hondtin menetelmässä melko hyvin äänimääriä. Sen on arvioitu hieman suosivan suurempia puolueita, etenkin pienissä vaalipiireissä ns. piilevän äänikynnyksen vuoksi. Tässä on kuitenkin enemmän kysymys vaalipiirijaosta kuin D'Hondtin menetelmän matematiikasta itsessään.

Suomen lisäksi D'Hondtin menetelmää käytetään useissa muissakin maissa joissa noudatetaan suhteellista vaalitapaa.