Kategoriat
fi

Kehysriihen tuloksia - alv nousee 1,5% prosenttia

Hallituksen kehysriihi on Suomen valtion talouspoliittinen kokous, jossa hallitus käy läpi ja sopii valtion tulevan vuoden budjetin kehyksestä eli siitä, kuinka paljon rahaa käytetään eri toimialoille ja mihin tarkoituksiin.

Kehysriihessä päätetään myös tulevien vuosien menojen ylärajoista. Tämä tapahtuma on erityisen tärkeä talouspolitiikan kannalta, sillä se määrittää, kuinka paljon valtio voi kuluttaa ja investoida tulevina vuosina.

Kehysriihessä hallitus arvioi myös talouden tilaa ja näkymiä ja tekee tarvittavia säätöjä talouspolitiikkaan vastatakseen muuttuviin olosuhteisiin, kuten talouskasvun hidastumiseen tai työttömyyden muutoksiin.

Kehysriihi on yleensä vuosittainen tapahtuma ja se on keskeinen osa hallituksen budjettiprosessia. Kokouksen tulokset vaikuttavat laajasti yhteiskunnan eri sektoreihin, kuten koulutukseen, terveydenhuoltoon, turvallisuuteen ja infrastruktuuriin.

Huhtikuun 2024 kehysriihessä Orpon hallitus on keskittynyt tärkeisiin talouspoliittisiin päätöksiin, joilla pyritään vastaamaan julkisen talouden haasteisiin. Neuvottelujen pääaiheina ovat olleet veronkorotukset ja menoleikkaukset. Kokonaisuudessaan hallitus on etsinyt kolmen miljardin euron sopeutustoimia, joista kaksi miljardia koostuu säästöistä ja yksi miljardi veronkorotuksista.

Veronkorotukset:

  • Yleinen arvonlisävero nousee nykyisestä 24 prosentista 25,5 prosenttiin, mikä on arvioitu tuovan valtiolle noin miljardin euron lisätulot vuodessa. Tämä päätös on herättänyt keskustelua niin kansalaisten, taloustieteilijöiden kuin poliittisten päättäjien keskuudessa.
  • Alennetut arvonlisäverokannat, jotka koskevat muun muassa elintarvikkeita ja ravintolapalveluita, säilyvät ennallaan, vaikka muut tuotteet ja palvelut, kuten kirjat ja kulttuuritapahtumat, siirtyvät kymmenen prosentin alennetusta verokannasta 14 prosentin kantaan.
  • Lisäksi on suunniteltu kiristettävän muita haittaveroja, kuten tupakkaveroa.

Menoleikkaukset:

  • Hallitus on tavoitellut kahden miljardin euron säästöjä, mutta konkreettisia kohteita säästöille ei ole tarkasti eritelty. Julkisuuteen ei ole tullut yksityiskohtaisia tietoja siitä, mistä säästöt tarkalleen ottaen tehdään, mutta on mainittu, että eläkkeistä saattaisi olla leikkauksia tulossa.

Investoinnit ja muut hankkeet:

  • Huolimatta taloudellisista haasteista, hallitus näyttää pitävän kiinni tiettyistä suurista investointihankkeista, kuten tunnin junasta, vaikka sen taloudellinen kannattavuus on kyseenalaistettu.

Kansalaisten ja asiantuntijoiden näkemykset:

  • Kansalaiset ja asiantuntijat ovat ilmaisseet huolensa siitä, miten veronkorotukset ja mahdolliset menoleikkaukset vaikuttavat eri väestöryhmiin, erityisesti pienituloisiin. Sosiaaliturvan leikkaukset ja koulutukseen kohdistuvat säästöt herättävät huolta yhteiskunnallisista vaikutuksista.

Politiikan toteutus ja vaikutukset:

  • Veronkorotuksen ja säästötoimenpiteiden odotetaan lisäävän valtion tuloja ja vähentävän budjettialijäämää, mutta ne vaikuttavat myös laajasti suomalaisten arkeen kulutushintojen nousun ja palveluiden saatavuuden heikkenemisen muodossa. Päätökset heijastavat hallituksen pyrkimystä tasapainottaa julkista taloutta, mutta ne herättävät myös keskustelua taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja kestävyyden näkökulmista.
Kategoriat
fi

Uuden hallituksen voimin: Suomen poliittinen maisema uudistuu

Suomen parlamentaarinen hallitusjärjestelmä perustuu parlamentin, eli eduskunnan, vahvaan asemaan hallituksen muodostamisessa ja toiminnassa. 

Eduskuntavaalit järjestetään neljän vuoden välein, ja niissä kansalaiset valitsevat edustajat, jotka muodostavat eduskunnan. Vaalit määrittävät poliittisten puolueiden voimasuhteet ja vaikuttavat siten hallituksen muodostamiseen. Uuden hallituksen on nautittava parlamentin enemmistön luottamusta pysyäkseen vallassa.

Vaalien jälkeen – uusi hallitus aloittaa toimintansa 

Eduskuntavaalien jälkeen puolueet aloittavat neuvottelut hallituksen muodostamisesta. Useimmiten vaalivoittaja tai suurin puolue johtaa neuvotteluja ja pyrkii muodostamaan hallituksen yhteistyössä muiden puolueiden kanssa. Neuvotteluissa sovitaan hallitusohjelmasta ja ministerinimityksistä.

Yleensä puolueet valitsevat ministereitä omien jäsentensä joukosta, ja ministerit valitaan yleensä sen perusteella, millä alueella tai aihealueella heillä on asiantuntemusta. Kun hallitusohjelma on valmis ja ministerinimitykset tehty, ne esitellään eduskunnalle. Eduskunta äänestää hallitusohjelman ja ministereiden puolesta tai vastaan. Jos enemmistö eduskunnasta äänestää puolesta, hallitus aloittaa virallisesti toimintansa.

Hallitus alkaa toteuttaa hallitusohjelmaansa ja ryhtyy hoitamaan valtionhallinnon tehtäviä. Hallitus koordinoi ministereiden työtä, tekee päätöksiä ja vastaa maan hallinnon johtamisesta. Ministereiden vastuulla on puolestaan hoitaa omaa hallinnonalaansa ja toteuttaa hallitusohjelmaan kirjattuja toimenpiteitä.

Uusi hallitusohjelma julki 

Hallitusohjelma on poliittinen asiakirja, joka sisältää hallituksen tavoitteet, toimenpiteet ja politiikan painopistealueet seuraavalle hallituskaudelle. Hallitusohjelma on neuvottelujen tulos ja sen hyväksyy eduskunta. 

Hallitus sitoutuu toteuttamaan hallitusohjelman mukaisia politiikkatoimia. Vuonna 2023 uuteen hallitusohjelmaan kuuluivat muun muassa:

  • Bensan hinnan nousun kompensointi
  • Poliisien määrän lisääminen ja katujengirangaistuksien koventaminen
  • Veikkauksen rahapelimonopolin päättäminen – uusia nettikasinoita ilmestyy markkinoille
  • Sote: Vammaispalvelulain avaaminen, hoitajamitoituksen siirtäminen, Kela-korvauksiin panostaminen
  • Irtisanomisten helpottaminen, määräaikaisuuksien sopiminen, lakko-oikeuden rajaaminen 
  • Viinien myynnin salliminen ruokakaupoissa 
  • Itsehoitolääkkeiden tuominen ruokakauppoihin
  • Maahanmuuttajien sosiaalietuuksien eriyttäminen ja työperäisen maahanmuuton muuttaminen
  • Lapsilisien korottaminen

Hallituksen on nautittava eduskunnan enemmistön luottamusta jatkaakseen toimintaansa. Jos hallitus menettää luottamuksen, esimerkiksi eduskunta äänestää epäluottamuslauseesta, se voi johtaa hallituksen eroamiseen ja uusien vaalien järjestämiseen. 

Uusien vaalien järjestäminen

Suomessa uusien vaalien järjestäminen ei ole kovin yleistä, ja se tapahtuu yleensä poikkeuksellisissa tilanteissa. Jos hallitus esimerkiksi menettää eduskunnan enemmistön luottamuksen vaikkapa epäluottamuslauseen seurauksena, uudet vaalit voidaan järjestää. Näin käy, kun eduskunta ei enää tue nykyisen hallituksen toimintaa ja haluaa saada uuden hallituksen valtaan.

Myös vakavissa poliittisissa tai hallituskriiseissä, joissa erimielisyydet ja jännitteet hallituksen sisällä tai eri poliittisten puolueiden välillä eivät ratkea, uusien vaalien järjestäminen voi olla vaihtoehto. Toimenpide antaa kansalaisille mahdollisuuden äänestää uudelleen ja tarjota uudenlainen poliittinen valta-asetelma maahan.

Suomen presidentilläkin on valta hajottaa eduskunta ja määrätä uudet vaalit. Näin tapahtuu poikkeustilanteissa, kuten perustuslaillisen kriisin tai vakavan epävakaustilanteen yhteydessä. 

Alla on muutamia esimerkkejä, milloin uudet vaalit on järjestetty ja miksi:

  • Vuosi: 2003 - Syy: Hallituskriisi

Tausta: Suomen silloisen pääministerin Anneli Jäätteenmäen (Keskusta) eron jälkeen hallituskriisi syntyi poliittisen ilmapiirin kiristyessä. Tämä johti eduskunnan hajottamiseen ja uusien vaalien järjestämiseen. Vaalien jälkeen muodostettiin uusi hallitus, jota johti Matti Vanhanen (Keskusta).

  • Vuosi: 2011 - Syy: Hallituskriisi

Tausta: Suomen silloisen pääministerin Mari Kiviniemen (Keskusta) eron jälkeen hallituskriisi syntyi keskustan ja Kokoomuksen välillä. Eduskunta hajotettiin ja uudet vaalit pidettiin. Tämän jälkeen muodostettiin uusi hallitus, jota johti Jyrki Katainen (Kokoomus).

  • 3. Vuosi: 2019 - Syy: Hallituskriisi

Tausta: Suomen silloisen pääministerin Juha Sipilän (Keskusta) eron jälkeen hallituskriisi syntyi, kun uuden hallituksen muodostaminen ei ollut mahdollista. Eduskunta hajotettiin ja järjestettiin uudet vaalit. Vaalien jälkeen muodostettiin uusi hallitus, jota johti Antti Rinne (SDP) ja myöhemmin Sanna Marin (SDP).

On tärkeää huomata, että nämä ovat vain muutamia esimerkkejä ja poikkeustilanteita, joissa Suomessa on järjestetty uudet vaalit. Yleisesti ottaen Suomen poliittinen järjestelmä pyrkii edistämään poliittista vakautta, ja vaalit pidetään määritellyn aikataulun mukaisesti.

Parlamentaarinen valvonta

Eduskunnan rooli hallituksen valvonnassa on keskeinen Suomen parlamentaarisessa hallitusjärjestelmässä. Eduskunta edustaa kansaa ja toimii hallituksen yläkamarina. Hallituksen on vastattava eduskunnalle toiminnastaan ja päätöksistään.

Ministerit osallistuvat säännöllisesti eduskunnan istuntoihin vastaamalla kysymyksiin ja raportoimalla hallituksen toimista. Eduskunnassa käydään myös laajaa keskustelua hallituksen esityksistä ja politiikoista. Eduskunnan jäsenillä on mahdollisuus esittää kysymyksiä ministereille, jolloin heidän on vastattava ja perusteltava päätöksiään.

Suomen parlamentaarinen hallitusjärjestelmä pyrkii edistämään poliittista vakautta, kansanvaltaa ja hallituksen vastuullisuutta. Vakaus saavutetaan sillä, että hallituksen on nautittava eduskunnan enemmistön luottamusta pysyäkseen vallassa. Kansanvalta toteutuu, kun kansalaisten valitsemat edustajat eduskunnassa käyttävät päätösvaltaa ja valvovat hallituksen toimintaa.

Hallituksen vastuullisuus korostuu, kun ministerit ovat vastuussa eduskunnalle toiminnastaan. Hallitusohjelma ja politiikka tulevat eduskunnan hyväksyttäviksi, ja hallituksen on toteutettava päätökset hallitusohjelman mukaisesti. Hallituksen on myös raportoitava eduskunnalle toimistaan ja vastattava kysymyksiin avoimesti ja läpinäkyvästi.

Parlamentti, hallitus ja eduskunta toimivat yhdessä maan hallinnon ja päätöksenteon keskeisinä toimijoina. Eduskunnalla on lainsäädäntövalta, hallitus vastaa päivittäisestä hallinnosta ja politiikan toteuttamisesta, ja yhteistyö näiden kahden välillä on tärkeää tehokkaan ja vastuullisen päätöksenteon varmistamiseksi.

Kategoriat
fi

Puoluekannatus ja mielipidetiedustelut

Ehdokkaiden ja heidän edustamiensa puolueiden todellinen kannatus mitataan aina vaaleissa. Vain annetut äänet ratkaisevat tuloksen. Tyypillisesti kannatusta päästään näin mittamaan kuitenkin varsin harvoin: eduskuntavaaleissa neljän vuoden välein, presindentinvaaleissa kuuden.

Siksipä puoluekannatusta mitataan myös vaalien välillä, mielipidetiedusteluiden eli ns. gallupien avulla. Niiden tuloksia puidaan julkisuudessa, joskus vähätellen, etenkin jos omat lukemat eivät ole suotuisia.

Mielipidetiedusteluilla on myös vaikutusta politiikan sisältöön. Huonojen lukemien edessä suuntaa voidaan joutua muuttamaan, tai jos ne henkilöityvät, pistää johtoa vaihtoon. Kyselyillä on siis suora vaikutus poliikan käytäntöön vaikka niillä virallista valtaa ei olekaan.

Kyselyillä on usein myös tapana olla itseään toteuttavia. Hyvässä nosteessa oleva puolue saavuttaa usein menestystä jopa yli odotusten, haluavathan kaikki olla voittajan puolella. Toisaalta heikompi ennuste voi saada äänestäjät jäämään kotiin, kun "mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole".

Usein tilastotieteellisesti laadukkaat mielipidetiedustelut pitävät kohtuullisen hyvin paikkansa, ja pääosin tulokset esimerkiksi Suomen eduskuntavaaleissa mahtuvat ilmoitettuihin virhemarginaaleihin. On huomattava että erilaiset nettikyselyt eivät yleensä vastaa laadultaan näitä, vaan otanta voi olla hyvinkin vääristynyt.

Yllätyksiä kuitenkin tapahtuu. Tunnetuimpia esimerkkejä viime vuosilta ovat varmasti Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 2016 ja Britannian kansanäänestys Euroopan Unionista eli ns. Brexit.

Molemmissa on esitetty että häviävä osapuoli oli liiankin varma voitostaan juuri galluppeihin perustuen, ja siksi sekä vaalityö että äänestysinto jäivät laimeammaksi.

Nykyisin vaalit ovat myös vedonlyönnin kohteita erilaisilla sivustoilla. Etenkin kansainvälisesti merkittävien vaalien kohdalla näissä liikkuu huomattavia rahasummia. Vedonlyöjät luonnollisesti seuraavat tiedustelujen tuottamaa dataa tarkalla silmällä, ja toisaalta vaaliennusteiden tekijät tutkivat vedonlyöntimarkkinoiden liikkeitä.

Kategoriat
fi

Näin laki syntyy Suomessa

Suomessa lakeja voi säätää vain eduskunta, vaikka niihin perustuvia asetuksia voivat antaa möy tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriöt Lainsäädännön prosessi on tarkoin säädelty ja siihen kuuluu useita vaiheita:

  1. Lain säätäminen käynnistyy hallituksen eli valtioneuvoston esityksestä, kansanedustajan lakialoitteesta tai kansalaisten tekemästä, vähintään 50000 henkilön allekirjoittamasta kansalaisaloitteesta. Selvästi yleisin näistä on hallituksen eduskunnalle antama esitys.
  2. Hallituksen esitykset valmistelee lain toimialaa hallinnoiva ministeriö. Perusvalmistelussa selvitetään muun muassa lain perustuslaillisuutta ja vaikutuksia sekä kuullaan sidosryhmiä ja asiantuntijoita. Hallitus myös neuvottelee lain sisällöstä erilaisissa ministerityöryhmissä ja hallituksen iltakoulussa. Esityksen viemisestä eduskuntaan päätetään valtioneuvoston yleisistunnossa.
  3. Eduskunnassa käydään lakia koskeva lähetekeskustelu. Lain esittelee yleensä ministeri jonka johtaman ministeriön toimialaan se kuuluu. Eduskunnan täysistunto päättää mihin valiokuntaan lakiesitys lähetetään jatkokäsittelyyn.
  4. Valiokunta tarkastelee lakiehdotusta ja tekee siitä mietinnön. Valiokunta kuulee asiantuntijoita, joihin voi kuulua valmistelevien virkamiesten lisäksi esimerkiksi kansalaisjärjestöjen edustajia. Eduskunnan valiokuntiin kuuluu sekä hallitus- että oppositiopuolueiden edustajia.
  5. Lakiesitys palaa eduskunnan täysistuntoon. Ensimmäisen käsittelyn pohjana toimii valiokunnan tekemä mietintö. Lain sisällöstä käydään yleiskeskustelu ja sitten yksityiskohtaisempi tarkastelu jossa päätetään sisällöstä ja pykälistä. Eduskunta voi myös tässä vaiheessa lähettää mietinnön suureen valiokuntaan.
  6. Aikaisintaan kolmen päivän kuluttua tapahtuu toinen eduskunnan täysistunnon käsittelyistä. Nyt sisältöä ei enää muuteta, vaan laki hyväksytään tai hylätään äänestyksellä. Normaalissa laissa yksinkertainen enemmistöpäätös riittää.
  7. Eduskunnan hyväksymä laki vahvistetaan valtioneuvoston yleisistunnossa ja presidentin esittelyssä. Presidentillä on niin sanottu passiivinen veto-oikeus, eli hän voi jättää lain hyväksymättä. Silloin laki palaa eduskuntaan. Jos eduskunta hyväksyy sen toiseen kertaan, laki tulee voimaan myös ilman presidentin vahvistusta.

Perustuslain säätämisjärjestys poikkeaa normaalista lainsäädännöstä. Sitä on niin sanotusti "vaikeutettu". Perustuslain muuttaminen vaatii ensin yksinkertaisen enemmistön eduskunnassa normaalin lain tapaan, mutta sen jälkeen siirtyy odottamaan seuraavaa vaalikautta.

Uuden eduskunnan on hyväksyttävä se ilman sisällöllistä muutosta vähintään 2/3 enemmistöllä. Lakimuutos voidaan kuitenkin hyväksyä kiirellisenä 5/6 enemmistöllä jo yhden eduskunnan toimesta.

Esimerkkinä arpajaislain uudistaminen

Suomen rahapelejä koskevan lainsäädännön eli arpajaislain uudistamisesta sovittiin hallitusneuvotteluissa keväällä 2019 muodostettiin Rinteen hallitus. Kirjaus säilyi myös pääministerin vaihduttua Marinin hallitusohjelmassa.

Sisäministeriö asetti syksyllä 2020 arpajaislain uudistamista koskevan hankkeen. Tarkoituksena selvittää uudistamistarvetta etenkin rahapelihaittojen ehkäisyn näkökulmasta. Tätä oli jo edeltänyt vuonna 2019 sisäministeriössä tehty Rahapelilainsäädäntöä koskeva esiselvitys.

Marraskuussa 2020 järjestettiin kuulemistilaisuus, johon osallistui useita sidosryhmiä, eli tahoja joiden toimintaan rahapelien sääntelyllä on huomattava vaikutus. Näitä ovat muun muassa:

  • Järjestöt joiden rahoitus tulee Veikkauksen tuotoista
  • Päivittäistavarakauppa, jonka toimipaikoissa hajasijoitetut automaatit sijaitsevat
  • Pelihaittoja ehkäisevät järjestöt ja tutkijat
  • Rahapeliammattilaiset

Seuraavaksi valmisteltu lainsäädäntö esitellään eduskunnalle. Arvoitu esittelyviikko on 25/2021. Tämän jälkeen eduskunta lähettää sen valiokuntakäsittelyyn. Tämän lainsäädäntöhankkeen etenemistä voi seurata osoitteessa Arpajaislaki.fi tai Sisäministeriön hankesivulla.

Kategoriat
fi

Suhteellinen vaalitapa – tulos lasketaan D'hondtin menetelmällä

D'Hondtin menetelmä on Suomen vaaleissa käytetty suhteellinen laskentatapa, jolla äänimäärät muunnetaan paikoiksi eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa sekä Euroopan parlamentissa.

Menetelmä toimii seuraavasti:

  1. Lasketaan yhteen kunkin puolueen, vaaliliiton tai vaalilistan saama äänimäärä vaalipiirissä. Eduskuntavaaleissa vaalipiirejä on 13, EU-vaaleissa koko Suomi on yhtä vaalipiiriä, ja kuntavaaleissa kukin kunta muodostaa vaalipiirin.
  2. Jokaisen puolueen tai listan sisällä ehdokkaat asetetaan järjestykseen kerättyjen henkilökohtaisten äänten perusteella.
  3. Näille ehdokkaille lasketaan vertausluku. Järjestyksessä ensimmäinen ehdokas saa vertausluvukseen koko puolueen äänimäärän. Toiseksi tullut puolueen äänimäärän jaettuna kahdella, kolmas jaettuna kolmella ja niin edelleen listan pohjalle asti.
  4. Kaikki vaalipiirin ehdokkaat, kaikista puolueista, asetetaan näin lasketun vertausluvun perusteella järjestykseen suurimmasta alkaen.
  5. Vaalipiirin edustajapaikat jaetaan järjestyksessä listan kärjestä alkaen. Esimerkiksi Europarlamenttiin valitaan Suomesta 14 edustajaa, eli 14 suurinta vertauslukua saanutta ehdokasta tulee valituiksi.
  6. Lisäksi kullekin puolueelle tai vaaliliitolle valitaan varaedustajat ulkopuolelle jääneistä, saman vertausluvun mukaisessa järjestyksessä.

Esimerkki vertausluvun käytöstä vaaleissa

Suomen eduskuntavaaleissa pienin Manner-Suomen vaalipiireistä on Lapin vaalipiiri, josta valittiin vuoden 2019 vaaleissa 7 kansanedustajaa.

Suurimman äänimäärän tässä vaalipiirissä keräsi Keskusta, jota äänesti 29145 henkilöä. Puolueesta kärkisijan ottaneelle ehdokkaalle tämä tulee siis vertausluvuksi.

Keskustan ehdokasHenkilökohtaiset äänetVertausluku
Katri Kulmuni842329145
Mikko Kärnä648029145/2=14573
Markus Lohi496929145/3=9715
Eeva-Maria Maijala432829145/4=7286
......Jatkaen samalla kaavalla ehdokaslistan loppuun
Vertausluvut neljän eniten henk.koht ääniä saaneiden osalta

Kun kaikkien puolueiden (tai listojen/vaaliliittojen) ehdokkaille on näin saatu vertausluku, kaikki vaalipiirin ehdokkaat asetetaan sen mukaiseen järjestykseen.

Lapin vaalipiirissä eduskuntavaaleissa 2019 lopullinen järjestys oli seuraava:

EhdokasPuolueVertauslukuHenk.koht äänet
Katri KulmuniKesk291458423
Kaisa JuusoPS171605767
Mikko KärnäKesk145736480
Markus MustajärviVas141285528
Johanna Ojala-NiemeläSDP134796719
Heikki AuttoKok124325467
Markus LohiKesk97154969
Riikka KarppinenVihr97067818
Kalervo BjörkbackaPS85802170
Eeva-Maria MaijalaKesk72864328
..Jatkuen vaalipiirin ehdokkaiden läpi.........

Seitsemän suurimman vertausluvun saanutta valittiin Suomen eduskuntaan kaudelle 2019-2023, Markus Lohen ollessa siten viimeinen läpimennyt. Kalervo Björkbacka (PS) ja Eeva-Maria Maijala (Kesk) nousivat puolueidensa varasijoille.

8. tullut Vihreiden Riikka Karppinen jäi kokonaan valitsematta vaikka henkilökohtainen äänimäärä oli Lapin vaalipiirin toiseksi korkein, sillä menetelmässä koko listan keräämät äänet ratkaisevat.

Puolueiden saamien paikkojen suhde vastaa kuitenkin D'Hondtin menetelmässä melko hyvin äänimääriä. Sen on arvioitu hieman suosivan suurempia puolueita, etenkin pienissä vaalipiireissä ns. piilevän äänikynnyksen vuoksi. Tässä on kuitenkin enemmän kysymys vaalipiirijaosta kuin D'Hondtin menetelmän matematiikasta itsessään.

Suomen lisäksi D'Hondtin menetelmää käytetään useissa muissakin maissa joissa noudatetaan suhteellista vaalitapaa.